Katja Kettu: Rose on poissa

En ole itse lukenut Katja Ketun fintiaaniromaania, ja oman arvion sijasta siteeraan Ruudinsavu-lehdessä ilmestynyttä arviota. Samalla kunnioitan aiemmin tänä keväänä kuolleen suomen kielen tutkijan ja länkkäriharrastajan Ossi Kokon muistoa, teksti on hänen käsialaansa. Alla siis otteita hänen tekstistään. 

Tarina sijoittuu intiaanireservaattiin, jossa on asunut myös suomalaisia siirtolaisia. Päähenkilö Lempi onkin suomalaisen miehen ja ojibwa-naisen lapsi eli niin sanottu fintiaani. Kettu on tehnyt paljon asiaan liittyviä selvittelyjä kuten hän kirjan lopussakin mainitsee, ja vuonna 2016 julkaistiin Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän koostama tietokirja Fintiaanien mailla. Siihen sisältyy kyllä myös Ketun kirjoittamia tarinoita, jotka perustuvat haastateltujen kertomiin juttuihin.
Kaunokirjallisuutta fintiaaneista ei aiemmin varsinaisesti liene tehty, mutta suomalaisten siirtolaisten tarinoita intiaanien mailla ja intiaanien tapaamisista on kyllä kirjoitettu jo aikaa sitten, esimerkiksi Johannes Virtasen Erämaan lapset (1930), J. K. Kulomaan Pennsyvanian valloittajat (1931) ja Heikki Jylhän Delawaren pojat (1938). Virtasen teoksessa suomalaisperäinen nuorimies pelastaa jopa kaksikin kertaa intiaanitytön kaappaajilta.
Ketun romaanilla on kuitenkin vahva yhteys tietokirjaansa. Henkilöissä esiintyy monia nimiltään tuttuja Fintiaanien mailla -kirjasta, vaikka eivät suoraan näihin olekaan yhdistettävissä. Esimerkiksi päähenkilön isä Ettu (Eduard Haverinen) ja tämän isä Hermanni voivat perustua tietokirjassa mainittuihin Ettu Hannulaan ja Ketun isoenoon Hermanni Haveriseen. Myös Rose-niminen hahmo esiintyy Ketun tietokirjaan kirjoittamassa ”Mokkasiini-Maik”-tarinassa. Romaanin tapahtumapaikkana olevasta Fond du Lacin reservaatista on tietokirjassa myös laaja esittely.
Romaanin kertomuksessa vuoteen 1973 liittyvästä intiaanikapinoinnista mainitaan myös ”Dennis-setä”, johon Rose ihastuu, sekä ”Russ-setä”, johon Lempi kouluikäisenä ihastuu, sekä ”Leo-setä”. Heidän taustanaan ovat tietenkin Amerikan Intiaaniliikkeen johtohahmot Dennis Banks ja Russell Means (joka sittemmin toimi näyttelijänä muun muassa vuoden 1992 Viimeinen mohikaani -elokuvassa) sekä Intiaaniliikkeen jäsen Leonard Peltier, joka tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahden FBI:n agentin ampumisesta (mitä ei ole tarkoilla todistusaineistolla varmistettu).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Antero Viljanen: Tuhatkasvoinen mies (1956)

 Tässä pitkästä aikaa tekstiä: Antero Viljasen poikaromaani Tuhatkasvoinen mies (Karisto 1956) on ollut tiedossani pitkään, ja minulla on o...