Antero Viljanen: Tuhatkasvoinen mies (1956)






 Tässä pitkästä aikaa tekstiä: Antero Viljasen poikaromaani Tuhatkasvoinen mies (Karisto 1956) on ollut tiedossani pitkään, ja minulla on ollut siitä yllä olevat kuvat vuosien ajan, mutta vasta aiemmin tällä viikolla löysin ne koneelta. En enää muista kunnolla, mistä kirjassa on kyse, mutta ilmeisesti otsikon "tuhatkasvoinen mies" hämää päähenkilöinä olevia poikia myös pukeutumalla cowboyksi. Kirjassa ollaan kannen perusteella sirkusmaisemissa, mikä selittää myös jatkuvan puvunvaihdon. Kohtauksessa pojat keskustelevat toisen näkemästä lännenelokuvasta ja myös jostain lännenkirjasta, mutta sen nimeä ei ilmoiteta, kun kuvaan astuu ehta cow-boy. Valitettavasti kuvat eivät ole kokonaiset. 

Antero Viljanen oli sekatyömies, joka kirjoitti kolme romaania sekä joukon kuunnelmia. Lisäksi hän kirjoitti tv- ja elokuvakäsikirjoituksia, joista viimeiset syntyivät Visa Mäkisen Pekka Puupää -elokuviin! Tässä hänestä Wikipedia-sivu. 

Ote Jalmari Karan romaanista Petsamon rata (1921)

"He jättivät aseman ja menivät korjauspajaan, valimoon, puusepänverstaaseen. Lamput paloivat kaikkialla ja he koettelivat sorvien, höyläkoneitten, sirkkelisahain ja porakoneitten toimintaa. Sitten he tarkastivat rakenteilla olevan meijerin, loivat pikaisen silmäyksen sivummalla sijaitsevaan navetta- ja tallirakennukseen, tervehtivät kirjanpitäjiä ja konttoristeja, kävivät heidän uusissa ajanmukaisissa asunnoissaan ja nyökyttelivät tuhansille työmiehille, jotka kunnioittaen nostelivat hattujaan. 

Sitten heille tuotiin ratsut. Uskomattomalla keveydellä ihravatsainen Laakso hypähti selkään. 

— Sinä se olet kuin kiinnikasvanut siihen satulaasi, huomautti Jäkälä.

— Amerikan muistoja. Vanha cowboy, kuului vastaus.

He tulivat viljelyksille, jotka aukenivat silmänkantamattomiin, mutta kaikki oli vasta alullaan. Siellä pisti heti silmään Laakson hirmuiset vintturirivit. Ne olivat painaneet kuin petoeläimet kyntensä syvälle maahan, ne seisoivat horjumattomina ankkuriensa varassa ja kuitenkin oli niitä verrattain helppo siirtää paikasta toiseen."

Väinö Andelin: Tyynen meren rannikoilta


 Vastaan tuli arvostelu kirjasta, jonka olemassaolosta olen ollut jossain määrin tietoinen, mutta jonka sisällöstä minulla ei ole ollut kummoista käsitystä. Se näyttäisi menevän suomalaisen lännenkirjallisuuden - tai ainakin siirtolaiskirjallisuuden - tontille, joten panen kuvan arvostelusta tänne. Kirjaan tutustun joskus myöhemmin. 

Kyse on Väinö Andelinin eli myöhemmin Väinö Hämeen-Anttilan (Jaakon isoisä) esikoisteoksesta Tyynen meren rannikoilta (Otava 1900), jossa hän kertoo suomalaissiirtolaisista Oregonissa ja Washingtonin osavaltiossa. Samantyyppisiä kirjoja on muitakin, kuten arvostelussa mainitun Konni Zilliacuksen teokset sekä Valto Eetu Kirrin kiinnostava Lännestä länsirintamalle, jonka päähenkilö osallistuu lopulta ensimmäiseen maailmansotaan Yhdysvaltain armeijan riveissä.  Andelin-Hämeen-Anttila lienee perustanut kuvauksensa todellisuuteen, sillä hän työskenteli toimittajana Yhdysvalloissa 1890-luvun loppupuolella. 

Nimimerkki A-H. J:n arvostelu (en keksi heti, kuka hän on, kommentissa saa paljastaa, jos tietää) ilmestyi Valvojassa vuonna 1900. 

Pahoittelut sekavasta kuvien jaottelusta, Bloggerin kuvanjulkaisusysteemi toimii nykyään huonosti. Kuvatkaan eivät ole kummoiset, toivottavasti niistä nyt kuitenkin saa selvää. 


O. A. Joutsen: Seikkailujen maailma (1911)

 

O. A. Joutsen oli toimittaja ja kustannusvirkailija sekä suomentaja. Hänen panoksensa suomalaiseen lännenkirjallisuuteen on aiemmin jäänyt huomaamatta, vaikka hänen toimittamansa ja ilmeisesti lyhentäen kääntämänsä Seikkailujen maailma (Gummerus 1911, Nuorten kirjasto III) on suurelta osin lännenkirjallisuutta: sen kymmenestä tarinasta kolme on silkkaa länkkäriä, ja lisäksi kirjassa on kaksi rajatapausta: Amerikan rautateille sijoittuva seikkailutarina sekä kuvaus ratsulähetin matkasta. Viimeksi mainitun tapahtumapaikkaa ei kuitenkaan yksilöidä, joten se voi tapahtua vaikka Etelä-Afrikassa, johon yksi kirjaan sisältyvä leijonanmetsästystarina sijoittuu. Näiden lisäksi kirjan pisin juttu käsittelee Buffalo Billin seikkailuja! 

Kirjan nimilehden mukaan Joutsen on "sommitellut" tarinat "etupäässä englantilaisten lähteiden mukaan". On melko mahdotonta koettaa rekonstruoida, mistä tarinoista on kyse, mutta todennäköisesti nuortenkirjojen, vuosikirjojen (englantilaiselle halvalle viihdekirjallisuudelle tyypillinen annual) tai lehtien tarinoista. Kirjassa on mukana myös kuvituksia näistä lähteistä, ja ehkä niiden avulla voisi päästä helpommin jäljille, mistä tarinoista on alun perin ollut kyse. 

Tässä Wikipedia Joutsenesta, ja tässä linkki pdf:ään Seikkailujen maailma -teoksesta. 

Aulis Saarijärvi: länkkäreitä sähkökirjoina

Aikoinaan divaria pitänyt Aulis Saarijärvi on julkaissut Books on Demandin kautta sähkökirjoina lännenromaaneja, joista hän kirjoittaa Perunamaa.netissä Kioskilänkkärit-sivua pitävälle Miikka Kivimäelle lähettämässään sähköpostissa näin:

"On villiin länteen heti sisällissodan 1865, jälkeen sijoittuvia selviytymistarinoita. Näissä aseet, painot, mitat ovat kohdallaan ja tekniset kerronnan asiat vastaavat todellisuutta, kuten tiedot hevosista, sekä junista. Sikäli, kun kiinnostusta suomalaiseen lännenkirjallisuuteen, on niin Bod järjestää e-kirjana arvostelukappaleet. Mainittakoon, että Louis Masterssonin Morgan Kane ja Louis L'mourin suomennoksethan olivat hyvin suosittuja 1980 ja 1990- luvuilla."

Sähköpostista jo huomaa, että oikeinkirjoitus ja kielioppi ovat Saarijärvelle haasteellisia. Saarijärvi on kuitenkin julkaissut useita kymmeniä teoksia, joskaan paria poikkeusta lukuun ottamatta ne eivät ole kaupallisten kustantamojen julkaisemia, vaan oma- ja palvelukustanteita. Sellaisia ovat nämä länkkäritkin.

Näitä sen kummemmin itse lukematta tarjoan linkit Saarijärven lännenkirjoihin:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/iskurin-lyoentiherra-aulis-saarijaervi-9789528018841
https://www.bod.fi/kirjakauppa/peter-pary-ihmismetsaestaejae-aulis-saarijaervi-9789515683991
https://www.bod.fi/kirjakauppa/al-baum-jotakin-vaarallista-aulis-saarijaervi-9789515682550
https://www.bod.fi/kirjakauppa/jeff-juniper-sochw-0-44-russian-aulis-saarijaervi-9789523393493

Raju Halla: Preerian prinsessa (1923)


Nimimerkillä Raju Halla ilmestyneessä näytelmässä Preerian prinsessa (WSOY 1923) ei olla varsinaisesti preerialla eikä edes Yhdysvalloissa, mutta näytelmässä (jonka varsinaista juonta en enää muista) saadaan tarinaan upotettuna muutaman sivun miniesitys, jolla on siis sama nimi kuin koko teoksella.

Raju Halla oli oikealta nimeltään Kaarle Halme, ja hän taas oli aikoinaan tunnettu ja suosittu huvinäytelmien kirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja (tekipä hän elokuviakin!), jolla oli yli 40 vuoden ura. Tässä Wikipedia.



Katja Kettu: Rose on poissa

En ole itse lukenut Katja Ketun fintiaaniromaania, ja oman arvion sijasta siteeraan Ruudinsavu-lehdessä ilmestynyttä arviota. Samalla kunnioitan aiemmin tänä keväänä kuolleen suomen kielen tutkijan ja länkkäriharrastajan Ossi Kokon muistoa, teksti on hänen käsialaansa. Alla siis otteita hänen tekstistään. 

Tarina sijoittuu intiaanireservaattiin, jossa on asunut myös suomalaisia siirtolaisia. Päähenkilö Lempi onkin suomalaisen miehen ja ojibwa-naisen lapsi eli niin sanottu fintiaani. Kettu on tehnyt paljon asiaan liittyviä selvittelyjä kuten hän kirjan lopussakin mainitsee, ja vuonna 2016 julkaistiin Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän koostama tietokirja Fintiaanien mailla. Siihen sisältyy kyllä myös Ketun kirjoittamia tarinoita, jotka perustuvat haastateltujen kertomiin juttuihin.
Kaunokirjallisuutta fintiaaneista ei aiemmin varsinaisesti liene tehty, mutta suomalaisten siirtolaisten tarinoita intiaanien mailla ja intiaanien tapaamisista on kyllä kirjoitettu jo aikaa sitten, esimerkiksi Johannes Virtasen Erämaan lapset (1930), J. K. Kulomaan Pennsyvanian valloittajat (1931) ja Heikki Jylhän Delawaren pojat (1938). Virtasen teoksessa suomalaisperäinen nuorimies pelastaa jopa kaksikin kertaa intiaanitytön kaappaajilta.
Ketun romaanilla on kuitenkin vahva yhteys tietokirjaansa. Henkilöissä esiintyy monia nimiltään tuttuja Fintiaanien mailla -kirjasta, vaikka eivät suoraan näihin olekaan yhdistettävissä. Esimerkiksi päähenkilön isä Ettu (Eduard Haverinen) ja tämän isä Hermanni voivat perustua tietokirjassa mainittuihin Ettu Hannulaan ja Ketun isoenoon Hermanni Haveriseen. Myös Rose-niminen hahmo esiintyy Ketun tietokirjaan kirjoittamassa ”Mokkasiini-Maik”-tarinassa. Romaanin tapahtumapaikkana olevasta Fond du Lacin reservaatista on tietokirjassa myös laaja esittely.
Romaanin kertomuksessa vuoteen 1973 liittyvästä intiaanikapinoinnista mainitaan myös ”Dennis-setä”, johon Rose ihastuu, sekä ”Russ-setä”, johon Lempi kouluikäisenä ihastuu, sekä ”Leo-setä”. Heidän taustanaan ovat tietenkin Amerikan Intiaaniliikkeen johtohahmot Dennis Banks ja Russell Means (joka sittemmin toimi näyttelijänä muun muassa vuoden 1992 Viimeinen mohikaani -elokuvassa) sekä Intiaaniliikkeen jäsen Leonard Peltier, joka tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahden FBI:n agentin ampumisesta (mitä ei ole tarkoilla todistusaineistolla varmistettu).

Antero Viljanen: Tuhatkasvoinen mies (1956)

 Tässä pitkästä aikaa tekstiä: Antero Viljasen poikaromaani Tuhatkasvoinen mies (Karisto 1956) on ollut tiedossani pitkään, ja minulla on o...