Arto Melleri: päiväkirjamerkintä

Martti Anhava kirjoittaa Arto Melleri -elämäkerrassaan Romua rakkauden valtatiellä (2011), miten nuori Melleri oli pantu opettamaan halvaantuneelle Adolfiina-mummulleen lukemista. Kun mummu oli edistynyt, Melleri laittoi hänet lukemaan James Fenimore Cooperin Viimeistä mohikaania ja käski opettelemaan intiaanisankarin nimen Chingachgook. Melleri (ja Anhava hänen jäljillään) kirjoittaa intiaanisankarin nimen väärin muodossa "Chincaghkook", jota on jo vaikeampikin sanoa.

Melleri kirjoitti "Tukanleikkuu"-nimisen novellinsa muistiinpanoissa:

Minä, mummo & Chincaghkook! Mummo, 75, hänen ja äidin välillä on valinnut miniän ja anopin jännitystila... se on ohi. Mummo on liikuttava, elää välillä 1900-luvun alkua; kovat elämänkokemukset ovat pyyhkiytyneet hänen muististaan, hän istuu hitaasti liikahtelevassa keinutuolissa, puoliunessa, kirja helmoissaan; auringon valoneliö on siirtynyt seinälle, siritys jota mummo ei enää kuule ympäröi häntä, riehaantuvan kesän värit, meden raskaudesta nuokahtelevat apilat niityllä joka on kuin sinne säntäilevästä valosta, sirityksestä, ja autereen väreilystä kudottu matto (...)