A. Laurila: Kumpi on se oikea


Olen laskenut länkkäreihin mukaan myös niin sanotut northernit, toisin sanoen Yhdysvaltain luoteisosiin, Kanadan länsiosiin ja Alaskaan sijoittuvat jutut, joista useassa kaivetaan kultaa tai muita mineraaleja tai metsästetään. Northern-tarinoiden kantaisänä voidaan pitää Jack Londonia, jonka teoksista osa lasketaan länkkäreiksi. Pulp-lehdissä ilmestyi paljon northern-juttuja, ja niihin erikoistui esimerkiksi James B. Hendryx, jonka muutamia novelleja ilmestyi suomeksi Seikkailujen Maailmassa. Lisäksi aiheelle oli omat pulp-lehtensä, North-West Romances sekä ilmeisesti ns. tosijuttuja julkaissut Real Northwest Adventures. Elokuvista northerneja ovat vaikkapa Henry Hathawayn Alaskan hurjapäät (North to Alaska, 1961) ja Tex Averyn The Shooting of Dan McGoo (1945), joka taas perustuu löyhästi Robert Servicen kertovaan runoon "The Shooting of Dan McGrew".

Suomessakin northerneja on tehty, esimerkiksi Reino Helismaan nuoruuden novelleissa on useampikin. Erik Munsterhjelmin muistelmateokset kuuluvat myös genreen, kun tarinat sijoittuvat suurelta osin Kanadan pohjoisosiin. Poikakirjoista northern on vaikkapa Tabe Slioorin ensimmäisenä puolisona historiankirjoihin jäänyt Sigurd Laesvirran Lukittu sola (1957).

Löysin nyt yhden northernin, jota en Wild West Finlandissa mainitse - koska en tiennyt siitä ennen tätä. Vaimo alkoi kertoa minulle seuraavasta työtehtävästään: hän kirjoittaa jutun turkulaisesta Silo-vaatetehtaasta (siitä, jolle Olavi Paavolainen keksi mainoslauseen: "Silo luo suloa") ja alkoi selittää, että sen perustaja oli varsinainen työmyyrä, joka ei paljon jaksanut yhteen juttuun keskittyä, kirjoitti muun muassa viihderomaanin. "Mikä nimi?" kysyin. "A. Laurila, Kumpi on se oikea." Guuglasin tämän tietysti heti. Laurilan oikea nimi oli August Laurén (lempinimi Aapo) ja hän asui 1900-luvun alussa Kanadassa ja osallistui myös ensimmäisen maailmansodan taisteluihin vapaaehtoisena (hiukan kuin edellisen postauksen Valto Eetu Kirri). Minulle oli pieni yllätys, että Kumpi on se oikea sijoittuu Kanadaan! Se itse asiassa sijoittuu Baffininmaalle, suurelle saarelle Kanadan ja Grönlannin välissä. On vähän siinä ja siinä, voiko kirjan laskea länkkäriksi, mutta menköön nyt, kun fragmenttien äärellä ollaan. Tosin seikkaileehan Ken Parkerkin eskimoiden parissa muutamassa seikkailussa!

Netistä löytyi A. Laurilan kirjasta myös suhteellisen tarkka juoniseloste ja jonkinlainen arviokin. Pitänee ottaa joskus talteen, jos tulee sopivalla hinnalla vastaan - Martta Wendelinin kansikuva nostaa kirjan hintaa automaattisesti, mutta toivottavasti ei liikaa. Tämä on muuten Wendelinin ainoa länkkäriksi laskettava kansikuva, jos nyt oikein muistan. Muita saa ilmiantaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Antero Viljanen: Tuhatkasvoinen mies (1956)

 Tässä pitkästä aikaa tekstiä: Antero Viljasen poikaromaani Tuhatkasvoinen mies (Karisto 1956) on ollut tiedossani pitkään, ja minulla on o...