Turun kaupunginkirjastossa oli nostettu tällainen pikkukirja varastosta pieneen näyttelyyn, ja nimen takia nappasin sen heti. En ollut aiemmin Valto Eetu Kirristä kuullutkaan, mutta hän näyttää ansainneen jopa
oman Wikipedia-hakusanan.
Lännestä länsirintamalle ilmestyi halpojen viihdekirjojen sarjassa vuonna 1931, ja sen sanotaan olevan ainoa suomalaisen kirjoittama kirja ensimmäisestä maailmansodasta liittoutuneiden näkökulmasta.
Kirjan alussa kuvataan nopeasti ja lyhyesti Kirrin - teos on omaelämäkerrallinen, vaikka varmastikin reunoista pyöristetty (autofiktiota ehkä?) - oleskelua Australiassa ja työskentelyä lammasfarmilla 1910-luvun alussa. Miten Kirri sinne on päätynyt, ei kerrota. Epäonninen rakkaussuhde saa hänet lähtemään merimatkalle kohti Pohjois-Amerikkaa, ehkä Alaskaa. Laiva haaksirikkoutuu ja Kirri onnistuu pelastautumaan pelastusveneeseen. Hän päätyy Luoteis-Kanadaan, Granby Bayn pieneen kaivoskaupunkiin, jossa hän työskentelee muutaman vuoden ajan. Kaivoksella on muitakin suomalaisia, kuten Alec Luoto, joka on kaivoksen dynamiittimies. Luodolle käy lopulta huonosti kaivosonnettomuudessa, jossa Kirrikin loukkaantuu.
Miljöö on leimallinen enemmänkin
northerneille kuin varsinaisille
westerneille, mutta kaivoskaupungin kuvauksessa on tyypillisiä länkkäreistä tuttuja elementtejä: pieni kylä ja sen ainoa katu, muutamat rakennukset, kylää ympäröivä luonto ("jylhät, asumattomat ylängöt"). Sairaala on kylän hienoin rakennus: "Se kohosi rannalla valkoisena ja puhtaana kuin temppeli kaiken mustan ja rikkinäisen keskellä." Kaivosmaisema on tuttu vaikkapa Eastwoodin
Pale Riderista.
"Istuimme kylän 'hotellissakin'", kertoo Kirri, "ja joimme lasin olutta. Väliin juttelimme naisistakin. Ja Alec pienistä rakkausseikkailuistaan iloisesti hymyillen. Mutta 'hotellin' epämääräiset naiset eivät häntä miellyttäneet. Kylässä ei ollut monta naista. Useimmat työmiehet olivat nuoria, naimattomia miehiä. (...) Mutta kylässä oli yksi nuori nainen, joka oli vielä kuvankaunis: kaivosyhtiön sairaalan yöhoitajatar." Tämä nainen, Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Elsie, esiintyy pitkin romaania, ja Kirrillä on hänen kanssaan romanssi, joka ei koskaan lopullisesti toteudu.
Lännestä länsirintamalle kuvaa luonnollisesti myös suomalaista siirtolaisuutta ja siihen liittyvää katkeruutta: "(...) täällä on tuhansia, kymmeniätuhansia suomalaisia, jotka ovat juuri yhtä köyhiä kuin 'vanhasta maasta' lähtiessään, jolleivät vielä köyhempiä, ja he eivät pääse täältä koskaan. Niitä on lisäksi köyhäintaloissa, hullujenhuoneissa, vankiloissa ympäri Amerikan." Kirri ei ole työväenhenkinen kirjailija, mutta hän osoittaa kiinnostavaa, joskin individualistista selväpäisyyttä Amerikkaa kuvaessaan. Jokainen pärjätköön omillaan.
Vuonna 1914 alkaa ensimmäinen maailmansota, ja Kirri kuvaa kiinnostavasti amerikkalaisten reaktiota siihen ja saksalaisten väitettyihin hirmutekoihin. Erityisen kiinnostava on kuvaus siitä, miten suomalaissiirtolaiset suhtautuivat sotaan. Kirri oli asunut itse Saksassa aiemmin ja tunsi maan hienona kulttuurivaltiona, jossa ihmiset olivat sivistyneitä, mutta hän ei uskaltanut Amerikassa sanoa maasta mitään myönteistä. Edes "tuplajuulaiset" eivät säästele sanojaan. Kirrin mukaan Duluthissa hirtettiin Saksaa kehuneita suomalaisia vielä aivan sodan loppuvaiheissa. Samalla Kirri kuitenkin sulkee silmänsä sodassa todella tapahtuneilta veriteoilta.
Vuonna 1917 hänet värvätään armeijaan, ja Kirri kuvaa junamatkaa Duluthista Columbuksessa, Ohiossa, sijaitsevalle leirille: "Lojuin mukavasti pullmanvaunumme vuoteella ja katselin hämärtyvään iltaan. Minnesotan lievät aaltoilevat maisemat pienine farmeineen vilahtivat ohitse. Ne muistuttivat usein ilmiselvästi Suomen luontoa. Samanlaisia mäkiä, pieni järvikin ja valkorunkoisia koivuja toukokuun illassa." Sama trooppi esiintyy monissa suomalaisten siirtolaisten kuvauksissa sekä puhtaissa länkkäreissä, jos niissä vain päähenkilönä on suomalainen: Amerikka koetaan läheiseksi juuri samantyyppisen luonnon takia.
Kirri julkaisi tämän jälkeen vielä yhden teoksen,
Amerikan vieras, alaotsikolla
Kuvauksia Amerikan suomalaisista. Sen kustantajana oli viihteeseen keskittynyt, mutta sodan loputtua neuvosto- ja työväenkirjallisuutta paljon julkaissut SMIA.
